Nella Samu

Kuusi mahdotonta asiaa ennen aamupalaa

Minä <3 some

Toukokuun lopulla esittelin itseni someholistiksi. Mainitusta blogimerkinnästä tulee näinä päivinä kuluneeksi neljä kuukautta. Se oli käännekohta, joka järjesteli arvomaailmani aivan uuteen uskoon. Olen edelleen someholisti, mutta sosiaalisen median käyttö ei ole täysin rajatonta. Joskaan en ole asettanut sille määrällisiä rajoitteita eri kanavien tai ajankäytön suhteen. Somemottonani voi pitää, että hyvällä fiiliksellä toiset huomioon ottaen.

twitter keskusteluAsia nousi esiin toissapäivänä Twitter-keskustelussa, jossa Sanna Saari-Salomeri kyseli ovatko muut käyttäjät luoneet itselleen some-sääntöjä ja millaisia. Merkkirajoitteisessa Twitterissä vastasin säännöksi nousseen, että perhe ja läheiset tulevat ensin, sitten vasta some. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että kun joku läheisistäni haluaa viettää aikaa kanssani, en enää vetoa itse luotuun kiireen tuntuun. Meillä jokaisella on kiire, jos samaan aikaan on auki useampia eri selaimia erilaisten käyttäjäroolien vuoksi ja lisäksi vielä useampia selainikkunoita. Samaan aikaan niin sähköposti, Tweetdeck kuin Facebook syytävät ilmoitusta ilmoituksen perään, jotka muka vaativat välitöntä huomiota tai ainakin synnyttävät ajatuksen, että ”mä ihan vaan äkkiä vilkaisen”. Jos jokin tai joku oikeasti vaatisi välitöntä huomiota, niin tokihan sellainen ihminen hakisi huomiota esimerkiksi soittamalla. Lienee sanomattakin selvää, että sellainen hötkyily syö keskittymiskykyä ja sitä kautta saattaa vaikuttaa myös muistitoimintoihin, kuten tuore ruotsalainen tutkimus väittää. Eli kun jotain todellakin pitää saada valmiiksi, yksinkertaisesti suljen sosiaalisen median ja sähköpostin.  Tai kun on sovittu esimerkiksi yhteisestä kauppareissusta perheenjäsenen kanssa, sinne lähteminen ei veny venymistään vain siksi, että katson ihan vaan äkkiä vielä tämän.

Suhteeni kehittymistä sosiaaliseen mediaan voisi hyvin kuvata parisuhteen neljällä vaiheella.

1. Rakastuminen

Rakastuminen ei ole rakkautta. Rakastumisvaiheessa kaikki on vaaleanpunaista höttöä ja jos jotain epämukavia piirteitä olisikin nähtävissä, niiltä suljetaan silmät. Rakastumisen kohteen kanssa halutaan viettää kaikki mahdollinen aika ja yhteisymmärrys on lähes täydellistä. Minä en halunnut nähdä somen aika- ja keskittymisrosvousta, koska keskustelut samanhenkisten ihmisten kanssa esimerkiksi Twitterissä olivat parasta mitä maailmassa oli. Elettiin ihanaa symbioosia, jossa intohimoisen rakkauden kohde oli mielessä heti herätessä ja illalla pään tyynyyn painaessa. Välillä ennen nukahtamista oli vielä pakko äkkiä vilkaista puhelimella, josko jotain kivoja keskusteluja olisi ollut käynnissä.

Rakastumisvaiheelle on tyypillistä myös, että halutaan antaa itsestä mahdollisimman hyvä ja positiivinen kuva – olipa se totta tai ei. Perustelin käytöstäni itselleni osin sillä, että jos halusin tulla vakavasti otettavaksi sosiaalisen median asiantuntijaksi, minun tuli osallistua kaikkiin mahdollisiin aihetta sivuaviin keskusteluihin. Jos en puhua pukahtaisi, kukaan ei koskaan saisi tietää, mitä minä tiedän eikä siten voisi alkaa arvostaa minua ammattilaisena.

2. Todellisuuden kohtaaminen

Todellisuuden kohtaamisen vaiheessa aletaan nähdä metsä puilta. Ne mielikuvat, joita alussa on luotu itsestä ja toisesta alkavat muuttua lähemmäs todellisuutta. Ensihuuma väistyy ja omat tarpeet ja tunteet saavat enemmän tilaa. Tässä vaiheessa aletaan kyseenalaistaa sitä, onko rakastuttu mielikuvaan vai todelliseen ihmiseen/ilmiöön.

Omalla kohdallani todellisuus antoi läimäyksen molemmille poskille. Läimäytykset eivät tapahtuneet somessa, vaan tuolla niin kutsutussa oikeassa elämässä, mutta jälkikäteen ajateltuna, ne tulivat todella tarpeeseen. Ne pakottivat ottamaan etäisyyttä ja kyseenalaistamaan kaiken olemiseni. Dramatiikan jälkeen siirryin luonnollisesti parisuhteen kolmanteen vaiheeseen eli miettimään olenko valmis sitoutumaan vaiko en.

3. Sitoutuako vaiko ei

Parisuhteen kolmannessa vaiheessa käydään vääntöä siitä jaksetaanko toista todella sietää niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Samaan aikaan aletaan vaatia omaa tilaa ja aikaa. Tämä on se vaihe, jossa ne aluksi ihastuttavat asiat muuttuvat ärsyttäviksi. Somen kohdalla ärsyttävimpänä koin sen, että se on läsnä koko ajan. Se vaati hiljaisesti olemaan läsnä silloinkin, kun en halunnut. Varmuudella en osaa sanoa, mutta kuvittelisin eläneeni sitoutumisvaihetta kirjoittaessani Itten kesäkoulua. Alkujaan someskeptikko antoi vapauden miettiä myös somen ikäviä puolia ja omaa suhtautumista niihin asettumalla kuitenkin jonkun kuvitteellisen hahmon saappaisiin.

4. Elämänkumppanuus

Parisuhteen vaiheissa elämänkumppanuutta kuvaa uusi avoimuuden, rakastamisen ja yhdessä tekemisen vaihe, jossa osapuolilla on helppo hengittää ja olla oma itsensä. Olen vakuuttunut, että minä ja sosiaalinen media olemme nyt päätyneet vihdoin tähän onnelliseen vaiheeseen, jossa molemmilla on tilaa omille jutuilleen, mutta yhdessäkin on mukava olla. Meillä on tilaa myös arvostella toisiamme tai toistemme tekemisiä ilman, että se uhkaa kummankaan olemista. Omasta puolestani voin sanoa, että olen tullut tilaan, jossa pystyn näkemään itseni ammattilaisena ilman että olen läsnä joka hetki. Perheen kanssa tai muissa puuhissa vietetty aika vain vahvistaa suhdetta. Ei ole tarvetta jäykille säännöille, koska olen oppinut, että internet ei kadota mitään. Uutisvirta voi olla vilkas, mutta siihen voi aina palata myöhemmin.

Mainokset

One comment on “Minä <3 some

  1. Sanna Saari-Salomeri
    syyskuu 29, 2013

    Hei!

    Voitko kuvitella, vasta tänään sunnuntaina, kun olen yksin kotona sairastamassa ja muu perhe mökkireissulla, ennätin lukea postauksesi ajatuksen kanssa. Itsestäni tämä kai kertoo erityisesti sen, että vaikka seuraan erilaisia virtoja aamusta iltaan, en pysty tai osaa samassa tahdissa miettiä asioita ja muodostaa niistä omia ajatuksia. Ja sitten olen vielä varovainen heittämään suustani mitään sellaista, jota en ole oikeasti tuumannut sen enempää!

    Mutta joo, toi “mä ihan vaan äkkiä vilkaisen” kuulostaa valitettavan tutulta lauseelta myös minun suustani. Erityisesti lapsille ja puolisolle. Samalla tiedän, miten epäreilua se on heitä kohtaan. Ennen kuin etenen twitter-rakastumisen seuraaviin ja kypsempiin vaiheisiin, tarvitsen ehdottomasti niitä itse asetettuja rajoituksia. Ei somea niinä lyhyinä illan hetkinä, kun koko perhe on kotona. Ei vilkuilua ruoanlaiton lomassa ja muina pieninä hetkinä kun ei tapahdu ”mitään”. Ei somea sänkyyn.

    Olen muuten harras mindfullnessin ystävä. Vielä on näkemättä se, millaiseen sopusointuun some ja myönteinen läsnäolo keskenään päätyvät!

    Yhteyksin,
    Sanna

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

wordpress statistics
%d bloggers like this: